Olisin halunnut laittaa leffaan hameen (joku tylliviritelmä korkeiden korkojen kanssa tietysti!), mutta koska en omista kovinkaan montaa muodikasta hametta enkä ehdi enää kaupoille on miun tyytyminen housuasuun. Ja tällainen siitä sitten syntyi:

Haaremihousut saivat kaverikseen yksinkertaisen topin ja uskaltauduin ensimmäisiä kertoja pukemaan paidan helman housujen alle, hui! Lisäksi glamouria tuomaan juhlabolero ja arkisuutta, mutta ajankohtaista muotia (onhan keskviikko) gladiaattorisandaalit ja samanvärinen huivi. Tukka nopealle nutturalle päälaelle ja avot! Ei mikään juhla-asu, mutta tuskin täällä korvessa tarvitseekaan olla.
Sama vaate/kenkäahdistus voisi iskeä hakiessa töihin vaate/kenkäliikkeisiin tai hiuksien kanssa tietenkin parturikampaamoon.
Ps. jälkipostaus! Sinkkuelämää 2 oli katsomisen arvoinen, löysin yhtymäkohtia omaan elämään (hyvän elokuvan merkki) ja nautin hömppäviihteestä ja silmiä hivelevästä värikylläisyydestä! Yllättävää kyllä, elokuvan katsojat eivät näyttäneet sen kummemmilta kuin tavaratalon kauppajonosta poimitut ihmiset. Hieman nuorempia ja enemmän naisia vain. Pitkät housut (legginssit tai farkut), farkkutakit, huivit, korkkarit tai saappaat, musta, harmaa ja ruskea jyräsivät. Tuntikausien puunausta ja pohdintaa ei ulospäin huomaa, mutta uskokaa, vaivaa on tuokin perusfarkku/leggari-tyylin takia nähty! Turhaanko? Tästä saankin oivan lupauksen: Ensi kerran en ota vaatestressiä, mistään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti