Juhlapyhät vietin tiukasti idässä eteläisen tuulen helliessä. Pääsiäiseksi valmistui lehdestä bongattu tipukakku, nams!
Sisko toi kakunmaistiaisiin tuomisina ilmapalloja, joista onnistuin ensimmäistä kertaa elämässäni vääntelehtimään jotakin elävää muistuttavaa! Muutama rikki poksahtanutkaan pallo ei saanut intoa laannutettua, sen verran veikeitä (ja helppoja!) olivat koirat ja kirahvit, muissa eläimissä on vielä tekemistä. Tässä kerrottakoon, että pelkään ilmapalloja ka-ma-las-ti. Ainakin niitä tavallisia pyöreitä, joita muiden on pakko hiskutella naaman edessä.
Ylioppineena laitoin tietenkin lakin päähän, sen verran harvoin tuota päähinettä saa käyttää. Tulee sillekin rahalle käyttöä. Valkolakin kera olin katsomassa perjantaina forstikastetta (uusien metsäylioppilaiden tukilla kävelyä jokeen siis) Ilosaaressa ja torson (ei ihan stadin Mantan vertainen, mutta nainen kuitenkin..) pesua ja lakittamista, josta kulkueen mukana auringon paisteessa etenimme yliopistolle. Kuoro lauloi ja soittokunta soitti. Mukavaa. Sunnuntaina piipahdimme torilla, jossa vappupallolaumat meinasivat hukuttaa meidät.
Siis ihan oikeasti pallot tulivat päälle, mutta näitä ei kyllä voi pelätä! Folio kun ei poksahda vaan nautinnollisen hitaasti tyhjenee. Pallo minun mieleeni, kuten myös kuvan mies (enkä tarkoita nyt pallonmyyjää!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti