100 postaus! Askarteluja

Keväisinä päivinä tartuin lempipuuhaani ja askartelin kortteja synttärisankareille, ystävälleni Sarille ja isälleni. Kuten kuvista huomaa, on miulla nyt keväisen lämmin, kultainen kausi. Hopea ei vain tunnu uppoavan mihinkään korttiin, joten tällaista. Valmistusta haittaisi myös tosiasia, että suurin osa tarvikkeista majaili vielä ex-kodissani toisella paikkakunnalla. Mutta hätätarvikkeillakin syntyi ihan kivoja, vaikkakin samantyylisiä kortteja. Ensimmäisen kortin jujuna on naruilla kiinnitetty nimilappu, jolloin kortin sisäpuolelle tuli kivana yllätyksenä pari rusettia.

Isän synttärikorttia koristi vuosien määrä (en tiedä, haluaisiko synttärisankari tämän näkyvän näin räikeästi, mutta olkoon :)). Samalla idealla naruista rusetti sisäpuolella ja a'vot. Naureskelimme, että samaa korttia voidaan hyödyntää lopun ikää, vaihdetaan vain numeroa.

Ja vielä rusettinaruja! Tämä kortti meni viinipullon kera aivan ihanalle harjoittelunohjaajalleni harjoittelun päätteeksi. Lupauksista huolimatta emme ikinä ehtineet saada koululle avaimia, mutta siitä huolimatta päädyimme kortissa palauttamaan avaimet. Voi että, sitä harjoittelua tulee ikävä!

Siinä se sitten oli, hieman vaisu 100 postaus. Vaikka on blogin yksivuotissynttärit ohitettu ilman juhlallisuuksia, tuntuu tämä silti uskomattomalta. Kivalta saavutukselta. Tätä lisää (vaikkakin hiljaiselo kestää toisinaan luvattoman pitkään :))!