Eilen ajelimme Lieksaan teatteri-iltaa varten, jossa Lieksan teatteriyhdistys esitti Kyllikki Saareen murhaan pohjautuvan draaman Runar ja Kyllikki. Hyvin humoristisiakin, kesäteatterimaisia kohtauksia sisältävä murhenäytelmä jättää katsojan pohtimaan syyllisyyttä ja syyttömyyttä. Esityksessä hypittiin hieman turhankin vauhdikkaasti kohtauksesta toiseen, jolloin roolihenkilöt ehtivät sanoa vain muutaman vuorosanan per kohtaus. Ja taas poistuttiin takavasemmalle. Erityistä kiitosta ansaitsee kuitenkin elävän musiikin käyttö (lukion bändi), Kyllikin ja Runarin esittäjien eläytyvä näytteleminen (vaikka Runar kuulemma olikin esityspäivänä kuumeesa) ja tummanpuhuva vähäeleinen lavastus.
Vanhaan aikaan pohjautuva näytelmä olisi kaivannut tuekseen pelkästään suomenkielistä musiikkia, mutta toisin on ohjaaja nyt päättänyt. Hieno kappale, kaunis ja haikea, mutta turhan alleviivaava tähän tarinaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti