Ärtymyksen ärtymys

Aamu alkoi mukavissa merkeissä kun heräilimme herra E:n kanssa, söimme illalla tehtyä riisipuuroa ja daim-muffinsseja aamupalaksi ja jatkoimme aikido-treeneihin. Treenien jälkeen E pyysi minua mukaansa veljentyttöjensä merirosvoaiheisille syntymäpäiville ja minä innokkaana aloin laittautua. En ole siis aiemmin tavannut E:n vanhempia tai veljen perhettä, veljen kylläkin, muttei hänkään silloin tienny minusta ja E:stä. Ajattelin, että on siis aika esittäytymisvierailulle. Mutta kuinkas kävikään! Kun olin päässyt omalle asunnolleni vaihtamaan juhlavampaa ja merirosvohenkisempää vaatetta päälle niin E soittaa ja peruu kutsun. Veljen perheen kanssa olivat päätyneet siihen, ettei äitirukka kestä nähdä vielä uutta naista E:n kainalossa tämän syksyllä tapahtuneen eron jälkeen. Jaahas. Eihän se auttanut kuin jäädä kotiin E:n puhellessa, kuinka hän kuitenkin miut haluaisi mukaansa. Vielä kehtasi niinkin ruikuttaa, kun ensin kutsuu mukaansa ja sitten peruu. Ja ehdin jo siinä välissä kysellä, että onhan tämä nyt hyvä hetki ja onko tämä nyt järkevää. Hitto. Pisteet laskussa.