Viime yönä uppouduin Avatarin maailmaan makoillen lattialla patjalla ja tuijottaen pientä läppärin näyttöä. Ei mitenkään optimaaliset olosuhteet katsoa täysin visuaalisuudella ratsastavaa leffaa, mutta täytyy sanoa, että nautin siitä silti. Kesti aluksi hetken, ennen kuin sain juonen päästä kiinni, sillä en tiennyt elokuvasta ennakkoon mitään.
(Niille, jotka eivät myöskään tiedä, kerrottakoon lyhyesti: ihmiskunnan pelastukseksi Pandora-nimiseltä planeetalta halutaan kaivaa arvokasta mineraalia ja sen saavuttaakseen halvaantunut sotilas Jake Sully pestataan avatar-ohjelmaan, jossa hän saa Pandoran alkuperäiskansa Na'vin hahmon. Hahmon tarkoituksena on tutustua Na'vi heimoon ja sopia rikkauksien kaivamisesta Na'vi heimon kotipuun alta. Jake kuinkin oppii Na'vien keskuudessa ymmärtämään heitä ja ei olekaan kuin ajan kysymys kun hän on rakastunut johtajan tyttäreen Neytiriin. Alkaa taistelu ihmiskunnan ja Na'vien säilymiseksi, kumpaan Jake sitten kuuluukaan)
Visuaalisuus kärsi pahasti tietokoneen näytön pienuudesta eikä äänentoistokaan ole paras mahdollinen. Silti maisemat olivat lumovan kauniita ja elokuvan tekemiseen on nähty hurjasti vaivaa ihan syystäkin. Juoni ei ollut yllätyksellinen, eikä elokuvan vahvinta antia. Vaikka tarina sisälsi uusia elementtejä ja ulottuvuuksia, oli perusjuoni kaikille tuttu jo useista leffoista. Itselleni tuli mieleen ainakin Pocahontas, Karhuveljeni Koda ja jopa Shrek. Toisinaan elokuva sortui helppouksiin ja piti katsojaa kovin hitaastikäyvänä. Juonessa oiottiin ehkä pituuden kurissapitämiseksi. Pituus ei kuitenkaan mennyt liiallisuuksiin mielestäni. Kaikkia repliikkejä ei olisi mielestäni myöskään tarvinnut, vaan asiat olisi voinut esittää näyttelemällä. Hahmojen välisiä suhteita olisi voinut syventää enemmän ja nyt varskin päähenkilöiden Jaken ja Neytirin suhde jää mielestäni kovin valjuksi ja kevyeksi, liian nopeasti ohimeneväksi. Rakkaustarinahan tämä kuitenkin on. Anyway mii laik it.
Kuvat täältä ja täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti