Jälkitunnelmia ilorokista ja merten saaristosta

Hetki pyörähti ennen kuin ehdin päivittää blogiani! Syynä siihen olivat ihanat kesäkiireet, joina ei nettiä ehtinyt kaivata. Ensinnäkin ilosaarirock, miulle järjestyksessään ehkä kahdeksas tai yhdeksäs, oli tyylikäs, lämmin, hektinen ja yllättävä. Bändien osalta miulla ei ollut suuria odotuksia, joten rentolavan jammailevat tunnelmamestarit kuten Queen Ifrica tai Jukka poika nostattivat mielialaa! Mielihyvää! <3 Pariisin kevät oli toki nähtävä, samoin Imogen heap ja Eput. Jenni Vartiaisen keikka tanssitti kovin päälavan edessä, joten hänet voisin yllättävistä yllävimpänä nostaa jopa parhaaksi esiintyjäksi! Myös illan viimeisen hitaan tarjonnut Faith no More vakuutti eläväisen ja karismaattisen laulajansa ansiosta. Miksauskopin vieressä toki musiikki kuulosti parhaimmalta, mutta olisin silti toivonut juhlivani edes kerran eturivissä, tunnelma on parasta!

Ystäviä ehti nähdä runsain mitoin rokin pauhuissa, vaikka harmiksi suuri osa tutuista vietti aikaa alueen ulkopuolella ilman lippua, elämää ja tunnelmaa toki sielläkin!

Heti rokin perään tiistaina jatkoimme ystäväni kanssa hieman urheilullisemmissa merkeissä lähtiessämme (viimein!) pyöräilemään Turun saaristoa ympäri! Odotus kannatti ja maisemat olivat uskomattomia! Keskiviikkona aloitimme urakkamme Naantalista jatkaen yöksi Taivassaloon kilometrejä kertyessä 60. Mussalon leirintäalue sijaitsi kauniilla paikalla saaren nokassa ja palvelu oli miellyttävää, tänne uudestaankin! Myöskään telttailun hinta ei kirpaissut, n 10 e per henki.

Taivassalon kunnasta jatkoimme seuraavana päivänä usean lossin ja lautan kautta Nauvoon (Lomanauvo-leirintäalue, ei kovin kummoinen, 14e/teltta). Matkan aikana söimme Iniössä Leonella Cafessa pizzaa (mozzarellaa, jalapanoja ja ananasta!), Korppoossa söimme Buffalossa kovin kehuttuja ribbsejä ceasar-salaatin ohella ja mikä ihaninta, pieneen nälkään saimme tilata lastenannokset! Houtskarin puolella pulahdimme mereen odotellessa lauttaa, mutta niinhän siinä kävi että myöhästyimme. Onneksi lauttoja kulkee melko usein, vajaan tunnin välein, mutta silti aikataulujen kanssa saa ja kannattaa olla tarkkana.

Nauvosta vierailimme Seilin saarella (lautta yhteen suuntaan 3e/opiskelija + 2e/pyörä), sillä halusimme todeta omin silmin, mistä se Vartiainen laulaa. Nauvon satamassa söimme Lantern-ravintolassa paistettua kirjolohta ja jatkoimme yöksi Paraisille Solliden-leirintäalueelle (ok, ei vetänyt kuitenkaan vertoja Mussalolle, 9e/henkilö).

Paraisilta olikin lyhyt 30 kilometrin matka Turkuun, jossa näimme ystäviä ja nappasimme junat kotiin. Itse lähdin Pasilan kautta, mutta onnistuin sähläämään tavaroiden kanssa niin, että seuraava yö kuluikin asemalla odotellen. Konduktööri nimittäin ehti sulkea junan ovet ennen kuin olin saanut pyöräni ulos Pasilassa ja matkatavarani jäivät laiturille minun ja pöräni matkatessa Helsinkiin. Eikun seuraavalla junalla takaisin Pasilaan etsimään vartijoiden kopista matkatavaroitani, joita en kuitenkaan löytänyt ennen kuin idän pikajuna läksi matkalleen. Niimpä odottamaan seuraavaa junaa. Onneksi asemalla oli oikein mukava yövartija, joka tarjoili kahvia jutellessamme mukavia. Samalla tuli tutustuttua Pasilan yöelämään, kun asema sulkeutui tunnin ajaksi neljän ja viiden välillä aamuyöstä.  Aamulla ensimmäinen juna Joensuuhun ei tietenkään ottanut pyöriä kyytiin (ihana pendolino!), seuraavassa intercityssä ei ollut tilaa ja vasta kolmanteen junaan sain hypättyä, sekään ei tietenkään suoraan Joensuuhun vaan Pieksämäen kautta. Seikkailu sanon minä!

Kulkuväline pakattuna Naantalissa

Aamuhetki Paraisilla

Mussalon ilta

Aamiainen Nauvon torilla

Matkalla Seilissä

Seiliin soudetaan

Halki synkän veen
vene hiljalleen
lipuu saareen syrjäiseen

Lautalla Iniöön

Tauko Merimaskussa

Retken viimein yö. Ei junia kotiin.

Iloinen Ilosaari!

Ihanaaihanaaihanaa! Taas vuoden odotuksen jälkeen saapuu ilorokki Joensuuhun! Monenakohan vuonna peräkkäin olen ilosaarirockissa tunnelmoinut, en osaa ja muista edes laskea! Ehkä vuodesta 2001 lähtien?

Tässä kuvassa tiivistyy ilosaaren hyvät puolet; ihana ilma, ihanat ystävät, tunnelma, ympäristö, virvokkeet, asukokonaisuudet, aurinko, elämä ja musiikki. Bändit eivät lämmitä minua kovinkaan paljoa, mutta ah tuota tunnelmaa! Nähdään rokissa! Rok rok!

Ihanat ilmat, ei voi muuta sanoa! Päivät ovat kuluneet hujauksessa muun muassa rannalla lukien ja järvessä uiden ja pelaten. Helle ei houkuta urheilemaan, mutta eilen postissa tulleita pyöräilyhousuja piti toki vielä iltakymmenen jälkeenkin testata! Ja itseasiassa silloin oli myös sopivan vilpoisa eikä paarmoja ja itikoita nimeksikään. Pyöräilyhousut ostin siis ensi viikon pyöräretkeä varten, toivottavasti suunnitelmat Turun saariston kiertämisestä toteutuisivat, mutta siitä myöhemmin..

Tänään suuntana pikakeikka Ähtäriin, yö pramealta vaikuttavassa Mesikämmenessä ja huomenna takaisin. Onneksi on ilmastointi niin ei tarvitse autossa paahtua ja toivotaan, että Ähtäristä löytyy hyvät uimarannat, jotta päästään niitäkin testaamaan! Iloisia helteitä!

Polttarit

Aurinkoinen lauantai kului kokonaisuudessaan ihanan ystäväni polttareissa! Yllätysjuhlat sisälsivät monenmoista toimintaa ja puuhaa liittyen morsion historiaan, esimerkiksi harrastustaitoja testattiin liikuntarastilla ja emäntätaitoja pullanleipomisessa. Piknikkiä nautittiin rannalla ja samalla nähtiin morsion näyttelijäntaitoja. Myös laulutaidot testattiin karaokerastilla, kun ystävällinen baari-isäntä antoi meidän laulaa jo klo 15 iltapäivällä (baarimestarin ehdotus Aikuinen nainen jäi laulamatta, mutta sen sijaan pyysimme biisiä Mikä boogi - kertoo varmaan jotain meidän henkisestä iästämme.. :)).

50-luvun teeman mukaisesti olin pukeutunut palloihin, kirkkaaseen huulipunaan ja korkoihin. Vielä tukkakin tötterölle ja avot! Asu oli täydellinen illanrientoihin ja sopivan vilpoisa.

Hauska yhteensattuma polttarireissullamme oli hääkyltti, jota koristivat polttarimorsiamme ja hänen sulhasensa nimikirjaimet!

Myös morsian puettiin fiftarityylisesti ja selkää koristi lappunen, jonka avulla päivänsankarin erotti muusta juhlaväestä

Illan kruunasi morsiussauna loitsuineen, taikoineen ja herkkuruokineen, erilaisia ruokaisia salaatteja, leipiä, lihapullia, piiraita jne.

Jälkkäriksi 5 kiloa mansikoita, nam!

Päivä oli täydellisen ihana ja onnistunut! Tällaisia tilaisuuksia toivoisi olevan useammin. Tulevien kesien uskonkin täyttyvän yhä enemmän häistä, polttareista ja ristiäisistä, sillä siltä kaveripiirin ikähaitari ja vakiintuminen näyttävät.

Triathlon

Ihanat kesäpäivät yllyttävät harrastusten pariin ulos, joten minä pakkasin laukkuni rantapäivää varten ja pyöräilin lähimmälle parhaalle rannalle 20 kilometrin päähän. Matkaan tarttui toki myös kameran, joten varsinaisesta ui-pyöräile-juokse triathlonista ei voida puhua, mutta juoksemisen sijaan otin matkalla ja määränpäässä valokuvia. Hyvin sai yhdistettyä kolme harrastusta samaan pakettiin. Pyörän selästä maisemia ihailee eri tavalla kuin auton ikkunasta. Nyt jäin katsomaan kullankeltaisia rypsirapsi peltoja, hevosia laiduntamassa niityllä, virtaavaa jokea, perhosia, hiekkateitä...

Rantalukemisena koirat-lehti, sekä Sabine Kueglerin tositarina/omaelämänkerta Paluu viidakkoon. Afrikka ja heimoinnostuksestani johtuen luin aiemmin saman kirjailijan teoksen viidakkolapsi, jossa hän kuvasi elämäänsä länsipapualaisessa viidakossa. Nyt minua kiinnostaa kuulla ja nähdä, miten sittemmin Sveitsiin muuttanut nainen kokee lapsuutensa maisemat ja ihmiset aikuisen silmin nähtynä. Fayu-heimon tavat ja muutos kiinnostavat myös ja pelkäämpä, että hekin länsimaalaistuvat pikkuhiljaa. Toivon kovasti myös, että Kuegler on parempi kirjoittaja kuin Valkoinen masai-teoksen kirjoittanut Corinne Hoffmann. Valkoinen masai innosti aiheena ja olen sekä lukenut kirjan että katsonut elokuvan. Kirja oli mielestäni surkeasti kirjoitettu, mutta aihe (Afrikka ja heimokulttuuri!) saivat minut lukemaan sen innolla loppuun. Kirjan ja elokuvan välillä punnitsevia neuvon kuitenkin tarttumaan kirjaan, sillä se antaa enemmän tilaa omalle mielikuvitukselle ja on todellisempi ja rosoisempi, vaikkakin tarina on molemmissa sama.

Aurinkoista tiistaita!

Oi joi mikä kesä!

Turhauttavasta sateesta huolimatta eilenkin aurinko pilkisteli taivaalta, hetkittäin siis. Mutta kaikki se synkkyys korvaantui tämän päivän kauniilla säällä! Aamupäivällä olin ystävän seurana kaupungilla (mikä huono tapa viettää aurinkopäivää -shoppailla sisätiloissa!) ja iltapäivästä seurasimme lentokentällä, kun ystävämme teki elämänsä ensimmäisen laskuvarjohypyn. Houkutti kyllä itseäkin päästä tuntemaan vieno tuulenvire kasvoilla ja kokea vapaapudotus, ehkä joskus..

Kalliimman puoleinen laji on extremeurheilua parhaillaan, itselleni enemmänkin once in a lifetime kokemus kuin vakituinen harrastus, mutta kuten sanottua, ehkä joskus.. Toivotaan että meteorologit ovat oikeassa huomisen säästä ja huomennakin päästään nauttimaan helteistä! Bikinit päälle ja auringonottoon!

Apua mikä kesä!

Aamulla heräsin kauniisiin auringon säteisiin, jotka tulvivat sälekaihtimien välistä sisään. Onko ihanampaa herätystä olemassakaan? Nautin rauhallisesta aamusta, ruispuurosta lehden kera, sähköpotien tarkistamisesta, verkkaisesta pukeutumisesta ja suunnittelin siirtyväni seuraavaksi ulos (+20C) lukemaan keskeneräisiä kirjoja ja lehtiä (sekä samalla tietysti ottamaan aurinkoa ja ruskettumaan, vaikka papu kuulemma jo olenkin). Mutta tämä ihana kesä näytti taas parhaat puolensa ja avasi silloin vuotavat vesihanansa niin, että piha täyttyi hetkessä, ei lammikoista vaan, virtaavista puroista! Hyvä puoli tässä on se, ettei tarvitse kastella kukkapenkkejä, huono puoli se, ettei minulla ole sellaisia.

Mutta nyt aion jatkaa kirjaprojektiani sisätiloissa, siis lukemista en kirjoittamista.

Linnunradan käsikirja liftareille tuli vastikään luetutki, sillä en vielä tienny vastausta kysymykseen. Slummien miljonääri vakuutti minut elokuvana, joten pokkariversio on oivaa kesälukemista. Yleissivistävistä klassikkoteoksista työn alla on tiiliskivi Raamattu, jossa olen ohittanut jo Mooseksen kirjat, aikakirjat, kuningaiden kirjat ja muutamat muut ja tällä hetkellä fiilistelen Jobin kanssa hänen kirjassaan. Lisäksi paljon lehtiä ja mainoskuvastoja, joita on nautinnollista selailla auringonvalossa kylpiessä. "Ei mainoksia" kylttiä minulle ei kiitos!