Juhannuspäivänä töistä päästyäni suuntasimme siskon ja lankomiehen kanssa Saariston Puodille Liperiin. Tietämättä sinne ei kyllä olisi eksynyt, sillä menoliikenne oli olematonta ja perille johdatti hiekkatiet useiden kymmenien kilometrien matkalta. Siellä täällä maatalojen pihassa laidunsivat pollet ja rypsipellot kukkivat kirkkaan keltaisina, joten naureskelimmekin jo päätyvämme kolmestaan Rautavarasto-bändin juhannuskeikalle. Syy Liperiin matkaamiseen oli tosiaan E:n bändissä.
Perinteinen juhannuspäivän kokko riehusi iloisesti 21.00 alkaen ja roihut lämmittivät pimenevää iltaa jopa laivan kannella asti.
Keikkaeleganssia lämpimässä illassa. Illalla asuun täytyi lisätä vielä takki, kun yön tunnit saapuivat.
Vinkeri (2?) saapui Joensuun keskustasta venesatamaan ja toi mukanaan uusia, iloisia (humalaisia) juhannuksenviettäjiä. Matkustajat ehtivät nähdä kokon, tanssia uuvuksiin ja juoda itsensä uuteen humalaan ennen kuin Vinkeri suuntasi takaisin Joenkylään.
Kaiken tanssin ja limpparinjuonnin (uuden vuoden lupaus on puolivälissä, hiphei hurraa!) jälkeen mentiin vielä siskon tykö grillaamaan ja puolen yön maissa lopulta olin kotona, sotkuisessa talossa, joten itku pitkästä ilosta. Ei ole ollut lomalaisella aikaa siivota ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti