Tiedättekö miltä tuntuu asua susirajalla, metsässä, jeerassa, hevonkuusessa? Sanan varsinaisissa merkityksissä en miekään, mutta jo maalaiskunnassa asuminen tuntuu toisinaan ahdistavalta. Tänä keväänä ja kesänä ahdistus kulminoitui siihen pisteeseen, että elämään oli saatava muutos ja tänä viikonloppuna tuo muutos toteutuu! Ihana ystäväni lupasi majoittaa minut kaupunkiasuntoonsa heidän kuukauden mittaisen matkansa ajaksi, jonka jälkeen toinen ihana ystäväni lupasi majoittaa minut syksyn ajan työkomennuksella olevan miehensä tilalle. Samaan aikaan etsin myös omaa yksiötä tai houkuttelen kavereita muuttamaan kanssani kommuuniin ja katselen minne elämä vie. Kevätkaudelle olisi mahdollisuus muuttaa vaihtoon lähtevän ystäväni yksiöön, joten omaa asuntoa ei vuodeksi eteenpäin välttämättä tarvitakaan. Elämä tuntuu nyt kovin jännittävältä ja seikkailulliselta. Ilman kompassia, määränpää tuntematon, nauttien matkasta.
Tulevana lauantaina järjestämme muutoksista huolimatta neljännet kesäkisat sukulais- ja ystäväpiirissä. Valitettavasti osallistujamäärä on kokenut pienimuotoista laskua, mutta uudet ystävät ja ensikertalaiset korvaavat! Tiedossa uusia lajeja, voitontahtoa, hikeä, naurua, auringonlaskuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti