Aloitin siis viikko sitten osa-aikaiset työt mäkkärillä. Viidestä työvuorostani yhden olen tehnyt itsenäisenä, kun aiemmin työntekijöitä oli palkattuna useampia, jotta meille aloittelijoille (joita palkattiin kerralla 3 kappaletta) riitti apukäsiä ja neuvojia. Tänä iltana päädyn taas luentojen sijaan kassalle, siivoamaan, tiskaamaan ja tekemään kaiken maailman pikkuhommia, mutta keittiöön en ole vielä päässyt. Nyt ajattelin listata työn hyviä ja huonoja puolia, vaikka listasta voikin tulla melko masentava:
+ joustavat työajat (ainakin sinänsä, nyt minulla meni monta työvuoroa harrastusten ja luentojen päälle, vaikka laitoin etten voi olla tuolloin töissä)
+ mukavat työkaverit (samanikäistä ja henkistä porukkaa, mutta kiireisinä päivinä paljoa ei ehditä tutustua, mutta apua saa onneksi aina)
+ työmatka kodin ja yliopiston puolivälissä
+ henkilökunta-alennukset (puoleen hintaan, onko tämä nyt sitten hyvä vai huono :))
+ vaihtelevat työtehtävät eikä tylsää ehdi tulla
+ palkka on ok
Seuraavaksi miinuksiin:
- Rasvan käry ja haju (ei haittaa niinkään työpaikalla, mutta sen jälkeen on pakko mennä suihkuun! Iho, hiukset, vaatteet - kaikki haisevat, eikä haju tunnu aina lähtevän!)
- Kiire (palveluaika pitäisi olla minimaalisen lyhyt, apua!)
- Stressaavuus, jonka aiheuttavat kiire, myynnin edistäminen, vastuu (työ ei siis ole pelkkää asiakaspalvelua vaan asiakkaille tulisi myös tarjota tuotteita ja näin edistää myyntiä, ravintolapäällikkö oikein vaatii sitä)
- Muistini on olematon, joten tilausten toimittaminen on tuskaa
- Asiakkaat seuraavat virheitäsi lähietäisyydeltä
- Pukuhuonetilat ovat onnettoman pienet, joten rasvalta haisevia työvaatteita joutuu kuljettamaan mukanaan
Siinäkö ne sitten olikin? Tasapeli miinusten ja plussien suhteen, vaikka epäilin ensin miinusten vievän murskavoiton. Tai saa nyt nähdä taas tämän päivän työvuoron jälkeen, mikä on tilanne, tulenko itkien vai nauraen kotiin. Huh heijakkaa. Tällä hetkellä ainakin tuntuu etten jaksa, kykene enkä osaa. Mutta kovasti työkaverit kertovat tunteen helpottavan jo kuukauden päästä (JO kuukauden! ääks, jaksankohan niin pitkään!). Teki mieli jo viimeksi sanoa, että tämä oli sitten tässä heippa, mutta jokin sai minut vielä ajattelemaan, että katsotaan nyt pari vuoroa lisää. Toivokaa sormet ristissä, että tänään ei olisi paljon asikkaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti