Naisten paiva!

Eilen vietin ihanista ihaninta naisten paivaa! Aamu alkoi verkkaisen laiskasti, kun ensimmaiset paivan luennot olivat vasta kymmenelta. E luotti hopeanhohtoisen ratsunsa minulle lainaan, joten matkat sujuivat vauhdikkaammin ja mika parasta, katevammin kuin bussilla! Ei tarvinnut kavella kilometrin matkaa bussipysakille. Luentojen jalkeen tein pyorahdykset kirppareilla, joista onnenkantamoisena loysin emanta-asun huomisille maajussille morsian-sitseille, vain 10 e!

Paivan parhaat palat alkavatkin oikeastaan vasta siita, kun palasinkin kotiin herra een luo. Ruoka valmiina ja kannetaan poytaan eteen (mita luksusta!) ja jalkkariksi hanen leipomiaan omenapiirasta ja daim-suklaamuffinseja (molemmat uusissa, minua ajatellen ostetuissa sydan vuoissa!). Sitten viela ajatuksella (floristin kanssa) koottu kukkakimppu ruusuista ja lehdista sydankoristeella! Voi tuota muistamisen maaraa, varsinkin kun tietaa Een taloudellisen tilanteen (omakotitalolaina paalla) ja saastavaisyyden. Mutta kylla osasi tehda naisen iloiseksi. Eniten ilahdutti ajatuksella valittu kukkakimppu ja myoskin sydanvuoat, joista oli puhuttu aiemmin, toivat lahes kyyneleet silmiin. Kun ollaan tunnettukin vasta niin vahan aikaa!

Pus E! <3

Kuvia myohemmin kunhan tama tietokoneen paivitys valmistuu ja saan tavan kayttojarjestelman takaisin kansioineen, kuvineen ja skandinaavisine aakkosineen.

Työtön opiskelija

..Ja aivan niin olen unohtanut mainita, kuten unohtanut olen monta monta muutakin asiaa, jotta notta elämä kultaisten kaarien alla päättyi ja nyt keskityn täysillä (niin täysillä kuin yliopistossa on tarpeen) opiskeluihin! Kevään ajaksi olenkin hamstrannut mukavasti kursseja ja opintopisteitä pitäisi ropista tilille sellaiset 40 vähintäänkin sisältäen kaksi harjoittelua, kandin työn (ainiin kandin opintopisteitä en edes laskenut tuohon edelliseen lukuu!), huimasti rästikursseja, joita suoritan nyt huultapurren ja pohtien miksen nytkin voisi olla Afrikassa, erkkaopintoja ja omia ohjauksen opintoja.

Afrikkainnostus nostaa taas päätään, onhan vuosi kulunut viimoisesta Namibian reissusta. Oijoi, ikävä tuli kun aurinko lämpimästi paistoi kasvoille. Sinne kyllä haluaisin. Oleskelemaan, lomailemaan, elämään, nauttimaan, mutta myös töihin.

Matkustuskuumeessa lueskelin muiden afrikkablogeja:
Perhe Afrikassa
Minunkin Afrikkani
My Exploration

Kortteja ulkomailta!

Postcrossing kortteja taas lähetelty puolin ja toisin, nyt maailmalta saapui ihana taidekortti Petroskoista ja herttainen 11-vuotiaan pojan lähettämä kortti Melbournesta.

Tulipas kuvattua kortit hieman vinoon, hups. Oma korttini tavoittaa seuraavaksi vastaanottajan Kiinasta. Saas nähdä milloin on perillä. Usein muut postcrossailijat toivovat kortteja kotimaasta tai -kaupungista, mutta paljon toivotaan myös sarjakuvahahmoja ja Suomesta eritoten muumeja.