ATK APUA!

Välillä sitä tuntee olevansa kovin kömpelö ja onnistuu huolimattomalla käytöksellään hajottamaan sitä sun tätä. Uusin tarina liittyy uuteen asuntooni, jossa minulla ei ole varsinaista paikkaa tietokoneelle ja oheislaitteille. Siksi vaihtelenkin kannettavaa konetta ja ulkoista kovalevyä lattialta pöydälle ja tässä vaihtorytäkässä satuin eilen tiputtamaan käynnissä olevan kovalevyn lattialle. Ei kovinkaan korkealta ja sotkussa olevien piuhojen vuoksi (puhuttakoon nyt näin puolustuksekseni), mutta niinhän siinä kävi, että nyt kovosta kuuluu vain epämääräistä ääntä eikä se yhdisty tietokoneeseen.

Sain siis kertaheitolla mitä luultavimmin kovon lukupään hajoitettua, voi minua. Ja pahimmalta tuntuu, että olen naiivisti säilönyt kaiken juuri kovolle, koska en luottanut tietokoneeseen. Valokuvat, koulutekstit, elokuvat, musiikit, suunnitelmat, ideat, reseptit jne. Pidetään vielä sormia ristissä, jotta saisin pelastettua nuo sinänsä arvottomat, mutta minulle tärkeiksi muodostuneet tiedostot! Ehkäpä marssin vain nolona alan liikkeeseen anomaan apua, joka ei ole kovinkaan halpaa lystiä. voivoivoivoi...

Ja mitä tästä tarinasta taas opin: säilytän tiedostojani useammassa kohteessa (siis kovolla, tietokoneella ja mahdollisesti vielä cd-levyillä, valokuvat paperikuvina ja netissä jne.) ja olen varovaisempi huiskiessani. Lupaan näin pyhästi ja vannon, mikäli vain saan tiedostoni talteen! Kellään hyviä neuvoja? Apua!

Napapiirin sankarit

Odotukset napapiirin sankareita kohtaan eivät olleet kovin korkealla, sillä en tiennyt elokuvasta etukäteen juuri mitään muuta kuin että se on suomalainen. Mutta olipahan kerrankin uskomattoman hyväntuulinen ja piristävä elokuva! Dome Karukoski osoitti taitonsa komedian saralla ja talviset lappimaisemat ihastuttivat niin, että toivoisi itsekin asuvansa joulupukinmaassa. Suosittelen siis lämpimästi! Hiukan harmittaa, että Timo Lavikaiselle osuvat aina samankaltaiset roolit (luonnerooleja sitten vissiin). Olisi mukava nähdä Lavikaiselta erilaistakin eläytymistä, josta tosin sain nauttia Hasaniemen kesäteatterissa ulvovan myllärin muodossa (Lavikaisella nimikkorooli).

Seuraavaksi aion mennä katsomaan Julia Robertsin leffan eat pray love (eihän elokuvien nimiä pidä muuten kirjoittaa isolla alkukirjaimella?), sillä ystäväni ovat omalla innostuksellaan tartuttaneet ja vakuuttaneet myös minut. Siitäpä sitten myöhemmin.

Miesten huivit

Lupasin auttaa miespuolista ystävääni vaatehankinnoissa, vaikka hänen oma tyylinsä onkin nuorekkaan tyylikäs ja värisilmä soinnuttaa uudet vaatekappaleet täydellisesti entisiin (tai sitten kaupan myyjät vain osaavat hommansa). Ystäväni kaipasi joka sään huivia, joka kävisi niin talvi-, villakangas- kuin nahkatakkiinkin, ja toimisi lämmikkeenä, ei siis pelkkänä koristeena ja tyylikysymyksenä. Joten netin avarasta maailmasta bongailin heti muutamia vaihtoehtoja:

Ensimmäisen kuvan musta huivi sopisi luultavasti useimpiin ystäväni omistamiin vaatteisiin. Perushuivi ansaitsee miinusta kuitenkin persoonattomuudestaan. Toisen kuvan huivissa on ihana kuosi ja yksityiskohta -nappi. Tykkään ja tämä huivi sopisi kauniisti villakangastakin alle, mutta ruskean nahkatakin tai toppatakin kanssa nounou. Kolmannessa kuvassa kiinnitin heti huomiota vasemmanpuoleiseen putkineuleeseen. Ihana! En edes ajatellut, että näitä olisi myös miehille (tosin huivit ovat kovin unisex ja nykyään pukeutumisessa ei muutenkaan noudateta tiukkoja sukupuolirajoja). Muhkea neulehuivi olisi ainakin lämmin, kävisi myös tyylikkyydessään sisäkäyttöön ja sopisi jopa toppatakkiin, vaikkei ehkä mahtuisikaan takin alle.

Täytynee siis mennä katsastamaan kauppojen tarjontaa ja metsästää kyseisenlaisia huiveja. Ehkä itsellekin tarttuu matkalla jotakin. Mutta sitä ennen tartun kirjoihin, jotta kandin tutkielmani valmistuisi vielä tällä vuosikymmenellä. Tarkemmin ajateltuna ensi kevääseen mennessä, mutta kuitenkin. Luku- ja shoppailuintoa muillekin! Lämpimiä syyskelejä!

Muutto

Viimein olen asettunut aloilleni uuteen kotiini, uudelle asuinalueelle ja uudelle paikkakunnalle! Joensuu on toki tullut tutuksi entisenä lähikaupunkina, jossa tehtiin niin pienet-suuret ostokset, herkuteltiin ravintoloissa, tehtiin löytöjä kirjastossa ja kirppiksillä, vierailtiin sukulaisissa, käytiin keilaamassa ja elokuvissa ja mitäkähän vielä.  Viime vuosina myös opiskelut ovat keskittyneet Joensuuhun, joten tutuksi olemme kaupunkin kanssa jo tulleet. Nyt päivittäiset tunnin linja-automatkat tai puolentunnin matkat omalla autolla ovat historiaa, mutta matkailla saa tarpeeksi pyöräillessään 6 km matkan keskustaan. Mutta ihaninta on oma pieni vuokra-asuntoni; autotalliin rakennettu, uudehko yksiö, josta tuskin tullaan tv-lupia kyselemään, seinänaapurit eivät metelöi eivätkä häiriinny metelistä, (sillä sellaisia ei ole), lattialämmitystä saa säädellä termostaatista ja omaa pihaa löytyy katettuna ja avoimena grillikodan kera. Entisestä kodista lähti paljon tavaraa mukana uuteen asuntoon, mutta muutamia isompia hankintojakin olen jo äidin ja siskon avuliaalla avustuksella tehnyt: siskon ostama synttärilahja-sänky saapuu viikon päästä ja äidin hankkimat lipastot piilottavat jo sisäänsä hurjasti tavaraa.

Eteinen, vaatekappini ja ruokailutila, jossa asunnon ainut suurempi ikkuna

Asunto eteisestä katsottuna, sängyn ostoa edelsi patjat ja tavarat olivat vielä pusseissa ja laatikoissa

Minikeittiöni, johon yhden ihmisen tavarat mahtuvat. Kaipaisi vielä uunia ja pakastinta.

Äidin sponssaama lipasto Sotkasta, jotka kokosin heti yömyöhällä ja aamuvarhaisella ne saatuani 

(kuva Sotkan sivuilta)

Asunnon plussat ja miinukset:

+ Sijainti uudella ja rauhallisella omakotitaloalueella ja lähellä muutamaa hyvää ystävääni

+ Sisustus ja pintamateriaalit (pidän eritoten tummasta laminaattilattiastani ja puisesta tiskitasosta)

+ Oma piha ja rauha

+ Miellyttävä vuokranantaja ja rauhalliset naapurit omakotitalossa, joiden avulla sain mm. langattoman netin, työkaluja lainaan, mahdollisuuden käyttää pyykinpesukonetta.

+Vuokrahinta sopiva siihen nähden mitä yksityisistä, huonokuntoisemmistakin asunnoista pyydetään

- Sijainti kaukana kaupungista (6km, tosin bussit taitavat kulkea?)

- Koko 20m2 tuntuu välillä hieman ahdistavalta, mutta on toisaalta helppo pitää siistinä

- Ei paikkaa pyykinpesukoneelle eikä varustuksena uunia tai tiskikonetta (olisiko se jo luksusta?)

- Kylppärin hanasta vaikea saada sopivan lämpöistä vettä, suihku tosin toimii

Kahvinkeitintä en omista, koska en itse moisesta juomasta pidä, mutta tuntuu tällä hetkellä pakkohankinnalta. Vai tarvitseeko vieraille välttämättä tarjota kahvia? Lisäksi jotkin tekstiilit, kuten verhot ja koristetyynyt odottavat hankintaansa. Pakastimen oikeastaan haluaisin, mutta saisiko niitä mikroaaltouunin kokoisena kiitos?