Kylmää kyytiä

Hyr! Huonoja uutisia länsirintamalta! (tai tässä tapauksessa enemmänkin etelästä Saksanmaalta!) Lufthansan lentoyhtiön työntekijät lakkoilevat tulevalla viikolla työehtojen parantumsisesta ja tottahan toki meillä oli lennot aina Johannesburgiin asti samaisen lentoyhtiön kautta. No voehan!

Köyhät lentäjät taitavat olla katoamaton luonnonvara, sillä lentoyhtiöt (ja varsinkin nimeltä mainitsematon saksalainen:)) lakkoilevat harva se päivä. Kaksi vuotta sitten jäimme lakkoilun takia matkakohteeseen pariksi päiväksi, mikä ei ole ollenkaan huono! Mutta nyt Namibian hiekat saavat odottaa vielä viikon, samoinkuin pakkaus.

Pakkaaminen on muuten oikea taitolaji! Oikeiden määrien ja laatujen mukaan ottaminen voi kuulostaa helpolta, mutta äh miten matkakohteessa ketuttaa, kun mukaan ei tullutkaan ne parhaat kengät ja paras hattu juuri tiettyyn tilaisuuteen! Itse tunnustan olevani suhteellisen edistynyt pakkaaja siinä mielessä, että laukun tilavuuden täyttöasteesta ei ainakaan jää käyttämättä kovin suuria prosenttilukuja, mutta ovatko tavarat sitten oikeita niin onkin aivan toinen tarina!

Tässä vielä kuvaa aamun kirpakkuudesta makuuhuoneestamme kuvattuna




P.s Edesmenneen ystävänpäivän kunniaksi olisi ihanaa saada viestejä, kun vierailet blogissani!

Matkaan lähden

Viisi vuotta sitten en tosiaankaan olisi uskonut elämäni täyttyvän ihanista ulkomaan kokemuksista, joita viime vuosina on tullut tehtyä ja koettua. Muiden matkakuumeilijoiden kanssa koen samoja tunnelmia kaipuusta nähdä maailmaa ja inspiroidun myös kotimaan matkailusta.

Viime kesänä kotimaan kohteena oli tunnelmallinen Porvoo! Remun kotikaupunki (joka tosiaan käveli kadulla vastaan!) hurmasi puutaloillaan ja mukulakivikaduillaan. Etanaravintolassa emme tosin uskaltaneet pistäytyä, mutta ehkä ensi kerralla.. :)



Porvoon lisäksi vierailimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa Turun linnassa



Mutta nyt tähän päivään ja huomiseen (ja ehkä jopa ensi viikkoon!). Kuten kerroin, matkalaukku odottaa lattialla, ja sinne on epämääräisesti viimeisen viikon aikana lennellyt eteen tulleita tavaroita - ainakin maitohappobakteerit ja malarialääkkeet, ballerinatossut, rokotustodistus ja päiväkirja. Haa! Kuten huomaatte, tämä blogi innostaa kirjoittamaan päiväkirjaa myös matkalla, sillä kotioloissa en paperiversioista mokomaa käytä. Netin löytäminen voi matkakohteessa olla toisinaan kiven (tai tässä tapauksessa ennemminkin hiekan) alla, sillä kohteena on kuuma ja kaukainen Namibia!



Reissua varten on vielä paljon työtä edessä, eikä matkakaan tule olemaan pelkkää lomailua (siihen voisin valita jonkin täysin eri kohteen :)). Tänään edessä on ostosreissu viimeisiä aurinkovoiteita, savetteja ja shampoita varten. Vieläköhän jotain muuta oleellista puuttuu?

Viime vuosi

Ah, ihana Uusi vuosi! Joku voisi todeta, että olen hieman jäljessä uudenvuoden-ihannointini kanssa, mutta ehkä olenkin vain aikaisessa! Tulee se uusi vuosi ensikin vuonna!

Viime vuoteni sisälsi paljon kauniita asioita, lempeitä hetkiä ja tunnelmallisia ajatuksia. Nyt on aika tarkastella mennyttä ja lopuksi suunnata tulevaan! Aluksi maistiaisia viime vuoden matkoilta:















Ja kuten alussa lupasin, tulee lopussa suunnata katseensa jo tulevaan! Tälläkin hetkellä matkalaukku odottaa lattialla pakkaajaansa, sillä reilun viikon päästä katseeni onkin jo aivan muualla kuin kotoisassa Suomessa. Mutta siitä enemmän myöhemmin! Näkemisiin!

Blogin synty ja alku!

Tänään viileän hehkuvana helmikuun päivänä juhlistan blogini syntymäpäivää! Kakussa ei tosin ole vielä yhtään kynttilää, mutta toivottavasti ehdimme puhaltaa niitä sitten vuoden jos toisenkin päästä.

Se miksi aloin kirjoittaa blogia on hyvin tavallinen tarina ja samoin on tyttö tarinankin takana. Medialisoituvassa maailmassa tietotekniikan käyttö arkipäiväistyy ja samoin minun vanha päiväkirjani koki nyt uudelleen syntymisen sähköisessä muodossa. Tosin minulla ei ollut päiväkirjaa sitten kun olin seitsemän, ja silloin tärkeimpiä asioita mitä päiväkirjaan saattoi merkitä oli: "anteeksi kun en ole kirjoittanut. Nyt on kolme kuukautta viime kerrasta. Ville on ihan tyhmä. Kävin tänään koulussa. Kohta syödään katson telkkaria."

Joten, täten juhlaisasti aloitan blogini: Anteeksi kun en ole kirjoittanut. Nyt on 3 kuukautta viime kerrasta. Ville on ihan tyhmä. Kävin tänään koulussa. Kohta syödään katson telkkaria.

Tervetuloa maailmaani!